Ääni täynnä auringonvaloa

 

Ääni täynnä auringonvaloa

Hetkenä, jolloin kevät
oli kaikkea muuta kuin
lämmin lupaus rinnassa
eivätkä jalat meinanneet kantaa
enää yhtä ainutta askelta,
silloin maasta kuului hentoja
liikahduksia ja ääni, joka
oli täynnä auringonvaloa:
”Katso äiti, valkovuokkoja!”















Previous
Previous

Neonvihreää

Next
Next

Hengitä tilaa