Susanna Jussila

Susannan sydämen asia on auttaa hyväntekijöitä jaksamaan

Susanna Jussila on väitöskirjatutkija, runoilija ja hyvinvointivalmentaja

Hänen polkunsa maailmanparantajana on kulkenut uupumuksen ja useamman urahypyn kautta juuri tähän hetkeen, jossa kaikki palaset tuntuvat loksahtavan kohdalleen.

Nuoruudesta pohja ja halu parantaa maailmaa

Susanna vietti lapsuutensa Valkeakoskella ja juuret niihin moniin elämän tärkeisiin palasiin löytyvät sieltä. Liikunta ja ratsastus rakkaina harrastuksina, mutta myös sellaiset pienet kohdatut epäoikeudenmukaisuudet, jotka lopulta johtivat syvään kiinnostukseen yhteiskuntarakenteita ja feminismiä kohtaan.

Susanna ei päässyt kentänhoitajaksi kesätöihin, koska oli tyttö. Susannaa odoteltiin tauolla keittämään kahvit, koska miehet eivät voineet sitä tehdä. Hän huomasi ympärillään monissa perheissä vallitsevat perinteiset sukupuoliroolit, eikä kokenut itse mahtuvansa perinteiseen kiltin tytön rooliin.
”Olin poikatyttö. Koin monesti tytön roolin aika ahtaana ja kapeana ja ehkä se on juurisyy, mistä se kiinnostus feminismiin on lähtenyt.”
”Eriarvoisuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet minulle tosi voimakkaita kokemuksia. Feminismi auttoi ymmärtämään niiden juurisyitä. Minulle se ei ole pelkkä sukupuolikysymys, vaan laajempi yhdenvertaisuuden kehikko, josta käsin voi tarkastella monia yhteiskunnallisia epäkohtia ja ahtaita normeja.”
Jo ala-asteella Susanna kiinnostui kielistä ja kävi ensimmäisen kielikurssinsa ulkomailla 14-vuotiaana. Muuten peruskoulu sekä lukioaika menivät pääasiassa yleisurheilun parissa. Helppoa aikaa se ei ollut, vastassa oli paljon haasteita oman kehon ja urheilijaidentiteetin kanssa. Oli rasitusvammoja, leikkaus ja lopulta syömishäiriö, josta toipuminen vei vuosia ja opetti Susannalle paljon. Nämä haasteet johtivat lopulta laajaan kiinnostukseen kehotietoisuudesta.
Lukion jälkeen Susanna oli ajatellut menevänsä kauppakorkeaan, mutta selaillessaan pääsykoemateriaaleja hän huomasi, että ne eivät kiinnostaneet yhtään. Sen sijaan opo-opasta katsellessa hän huomasi, miten kaikki yhteiskunnallinen kiinnosti.
”Kehollinen tunne oli kutsuva. Päädyin kansainväliseen politiikkaan. Olin kiinnostunut etenkin ihmisoikeuksista ja globaalista eriarvoisuudesta ja haaveilin kansainvälisestä urasta.”
Hän haki ja pääsi yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.

Tie uupuneeksi yhteiskunta-tieteilijäksi ja runoilijaksi

Kaikenlainen aktivismi ja feminismi vetivät puoleensa ja jo opiskeluaikoina Susanna päätyi vapaaehtoiseksi Suomen UN Womenin paikallisosastoon. Kiinnostus maailmanparantamista kohtaan vei kolmeen harjoitteluun ulkomaille: Costa Ricaan, El Salvadoriin ja Brysseliin.

Susanna valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2011 ja päätyi töihin ihmisoikeusperustaiseen järjestöön. Lisäksi vapaa-ajallaan hän toimi erilaisissa aktivismiyhteisöissä. Sitten tuli seinä vastaan.
”Myötätuntouuvuin. Minusta tuli tosi kyyninen, en enää nähnyt kuin mustaa ja harmaata. Oli tosi vaikeaa nähdä hyviä asioita ja toivoa ympärillään. Tajusin, että jos tästä jatkan eteenpäin, en enää tiedä kuka olen. Päätin, että täytyy vaihtaa suuntaa.”
Susanna oli jo töissä ollessaan päässyt opiskelemaan espanjan kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistoon. Hän päätti lähteä sitä kautta vaihto-opiskelijaksi Barcelonaan, jossa hän saisi hetken hengähtää ja miettiä, mitä tekisi seuraavaksi.
”Oli vaikeaa myöntää, että tämä on se, mitä eniten halusin ja minusta ei olekaan tähän. Tuli epäonnistumisen tunne.”
Pian jo aukesi uusi mahdollisuus ja hyvä syy palata Suomeen.

”Myötätuntouuvuin. Minusta tuli tosi kyyninen, en enää nähnyt kuin mustaa ja harmaata. Oli tosi vaikeaa nähdä hyviä asioita ja toivoa ympärillään. Tajusin, että jos tästä jatkan eteenpäin, en enää tiedä kuka olen. Päätin, että täytyy vaihtaa suuntaa.”

Toipumisen tielle urahypyn avulla – takaisin sielun ja kehon luokse

Sattui onnellisesti niin, että Susannan serkku avasi Helsinkiin liikuntakeskuksen ja pyysi Susannaa mukaan tarjoten samalla mahdollisuutta osallistua Personal trainer -koulutukseen. Liikunnan ystävänä Susanna sanoi kyllä ja kävi vielä samana vuonna joogaopettajakoulutuksen. Jonkin ajan päästä hän jo irtaantui tekemään valmennustyötä yrittäjänä.

Näihin aikoihin Susanna ilmaisi kokemuksiaan runojen ja kirjoittamisen kautta. Syntyi Sielun sopukoita -blogi. Runot toivat ensin vain itselle lohtua, mutta niistä tuli Susannalle myös yksi maailmanparantamisen kanava.
”Toivon ja lohdun ylläpitäminen on todella tärkeää. Sanat ja runot voivat tuoda pieniä toivon pilkahduksia.”
Isompi yhteiskunnallinen vaikuttaminen alkoi taas hiljalleen kutsua.
”Urheilu ja liikunta ovat lähellä sydäntä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että jotain puuttui. Olin ajatellut ihan erilaista työelämää ja ne yhteiskunnalliset kysymykset olivat itselle sellaisia sydämen asioita.”
Susanna alkoi miettiä jo paluuta sen alkuperäisen unelman äärelle.

Hiljalleen takaisin sydämen asian äärelle

Susanna päätyi takaisin järjestötöihin: tällä kertaa SPR:n projektiin terveyden edistämisen suunnittelijaksi.

”Olin aikaisemmin kokenut ihmisoikeustaistelun henkisesti raskaana, mutta kyseinen työ toi kannustavamman ja positiivisemman lähestymistavan. Ymmärsin, että minulla olisi enemmän annettavaa.”

Projektin aikana Susanna teki yhteistyötä Hidasta elämää -hyvinvointimedian kanssa ja päätyi lopulta kyseiselle medialle töihin verkkokauppa- ja markkinointipäälliköksi. Median sanoma ja teemat kiehtoivat yhä enemmän.
”En ollut vieläkään päässyt yli myötätuntouupumuksesta. Moneen vuoteen en voinut lukea edes uutisia, koska ne saivat aikaan niin vahvoja reaktioita. Vielä kaipasin jotain eri näköistä: itselleni työvälineitä ja erilaista maata, josta ponnistaa.”
”Olin jatkuvasti tekemisissä tunnetaitojen, tietoisuustaitojen, henkisen hyvinvoinnin asiantuntijoiden ja itseä vahvistavien teemojen kanssa. Se oli omalla toipumisen polulla viimeinen etappi, jonka jälkeen yhteiskunnallinen vaikuttaminen alkoi yhä vahvemmin kutsua.”
Noiden vuosien aikana Susanna julkaisi myös kollegansa kanssa kehoyhteydestä kertovan ”Kotona kehossa” -kirjan sekä ensimmäisen runokirjansa ”Sielun sopukoita – Voit olla säröillä ja silti säihkyä”. Samaan aikaan hän mietti, miten voisi hyödyntää kaikkea oppimaansa yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentällä.
”Nämä teemat ovat monesti erillään toisistaan. On hyvinvointi, jossa on todella yksilökeskeinen lähestymistapa ja sitten on se yhteiskunnallisen vaikuttamisen kenttä, jossa ollaan kiinnostuneita rakenteista ja maailmanparantamisesta toisella tavalla. Ei pelkästään oman arjen parantamisesta, vaan isompien rakenteiden muuttamisesta.”
Etsiskellessään tietoa netistä hän törmäsi tapahtumaan, jonka otsikko oli ”Embodied Social Justice Summit”. Se oli konferenssi, joka yhdisti kehotietoisuuden, traumatietoisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat. Susanna meinasi purskahtaa itkuun, kun tajusi vihdoin löytäneensä etsimänsä.
”Löysin uudenlaisen lähestymistavan siihen, miten voisin tehdä maailmanparantamistyötä. Miten voisin tehdä sitä työtä niin, että voisin myös itse voida hyvin, enkä uudelleen ajaudu samaan tilanteeseen.”
Lisää palasia loksahteli kohdalleen.

Inspiroivasta konferenssista väitöskirjatutkijaksi

Susanna tutustui ”Embodied Social Justice Summit” konferenssiin ja hän löysi ihmisiä ja teemoja, joista muodostui aihe hänen väitöskirjatutkimukselleen: keho- ja traumatietoisuus osana yhteiskunnallista muutostyötä.

”Kehollisten ja hermostollisten reaktioiden ymmärtäminen, oman traumahistorian läpikäyminen ja toisaalta trauman hahmottaminen paitsi yksilön kokemuksena myös rakenteellisena ilmiönä ovat ne asiat, jotka on hyvä ymmärtää, jotta jaksaisi kohdata työkseen rankkoja asioita ja pysyä silti toimintakykyisenä ja hyvinvoivana.”
”Aktivismikentällä on paljon sisäisiä erimielisyyksiä ja keho- ja traumatietoisuus on yksi väline siihen, että voidaan myös yhdessä toimia paremmin.”
Susanna siis tutkii, miten ihmiset jaksaisivat tehdä töitä henkisesti rankoilla kentillä ajamatta itseään loppuun.
”En ollut poikkeus, kun väsyin. Se on tosi yleinen ilmiö kansalaisaktivistien keskuudessa.”
”Tutkin, miten ne ihmiset jaksavat ja miten toivo pysyy yllä. Miten voi samaan aikaan pitää huolta itsestään, kun laittaa koko sydämensä yhteisöllisten tavoitteiden ympärille ja miten voi myös yhdessä toimia mahdollisimman rakentavasti.”
Eli miten toimia maailmaparantajana, samaan aikaan pysyä järjissään ja säilyttää uskon siihen, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.
”Tuntuu, että olen sydämen asian äärellä. Haluan auttaa hyväntekijöitä jaksamaan.”

Sydän, sielu ja keho – uutta tilaa toimia työelämässä

Susannan työ ja tutkimus on tällä hetkellä hänelle sydämen asiaa. Sielukkuuden vaalimisena hän pitää runoutta ja linkkinä näiden väliltä löytyy kehonkieli.

”Minulle keho on reitti yhteyteen sielun kanssa. Se on yksi keskeinen asia omassa jaksamisessa. Se ruokkii molempiin suuntiin, sinne sielun kutsun ja sydämen työn äärelle. Se auttaa luomaan aina uudelleen sen tilan, josta käsin jaksaa toimia ja kantaa kortensa kekoon.”
Hän haluaa tarjota keinoja tähän niin maailmanparantajille, hyväntekijöille kuin kenelle tahansa ihmisten kanssa työskenteleville. Myös luova ajattelutyö, kuten tutkijan työ, kaipaa välillä tasapainotusta ja kehon äärelle pysähtymistä.
”Ajattelen, että kehotietoisuus ja kaikki ne välineet, jotka auttavat säätelemään hermostoa ja palaamaan läsnäolon äärelle, auttavat ottamaan niitä pieniä hengähdyshetkiä omaan työarkeen.”
Susanna haluaa tarjota valmennuksia, jotka auttavat jaksamaan ja tuovat tasapainoa työntekoon, työkulttuuriin ja myös niiden globaalien haasteiden keskelle, joissa elämme. Vahvuus tässä hänellä on kokemuksensa lisäksi herkkävaistoisuus ja intuitiivisuus.
”Minun on yleisesti helppo työskennellä ihmisten kanssa. Luen herkästi tunteita ja yleistä energiaa. Herkkävaistoisuuden kautta pystyn helpommin vastaamaan tarpeisiin ja luovimaan erilaisissa tilanteissa.”

”Kehollisten ja hermostollisten reaktioiden ymmärtäminen, oman traumahistorian läpikäyminen ja toisaalta trauman hahmottaminen paitsi yksilön kokemuksena myös rakenteellisena ilmiönä ovat ne asiat, jotka on hyvä ymmärtää, jotta jaksaisi kohdata työkseen rankkoja asioita ja pysyä silti toimintakykyisenä ja hyvinvoivana.”

Merkityksellisyys löytyy omien oppien jakamisesta osaksi jotakin suurempaa

Eniten Susannaa inspiroi se, että hän voi jakaa omasta osaamisestaan ja kokemuksestaan muille ja sitä kautta vaikuttaa johonkin itseä suurempaan.

”Inspiroidun siitä tunteesta, että pystyn omalla työlläni vaikuttamaan ja olemaan osa jotain suurempaa yhteisöä. Pystyn jakamaan tutkimuksen kautta jotakin hyödyllistä huomioiden oma polkuni ja se, mitä kaikkea siihen on kuulunut.”
Susanna on intohimoinen hänelle merkityksellisiä asioita kohtaan.
”Pidän siitä itsessäni, että kun lähden johonkin, niin lähden koko sydämellä. Laitan itseni ja sielun, sydämen, mielen ja kehon – kaikki peliin.”
Susannalle menestystä merkitsee se, että hän onnistuu elämään linjassa oman itsensä kanssa ja tekemään merkityksellisiä asioita.
”En ole täällä pelkästään itseäni varten, olen täällä myös palvelemassa muita. Kaikki opinnot, omat kasvukokemukset ja kaikki se hyvä, mitä olen saanut elämäni aikana, haluan laittaa sen kiertämään. Se on minulle itsestäänselvyys ja merkityksellistä, että pystyn hyödyntämään omaa osaamistani tai omaa sydämen tietouttani, on sitten kyse runoista tai väitöskirjaan liittyvistä aiheista.”
Tietenkin edelleen Susanna opettelee myös rajojen vetämistä, että ei uppoudu liikaa työn tekemiseen, vaan muistaa myös vastapainon. Hänelle isoin oppi on ollut oma uupuminen, jonka kautta hän ymmärsi, että myös omasta itsestä on pidettävä huolta, jos haluaa auttaa muita.
”Jotta voin olla avuksi, minun on pidettävä huolta itsestäni. Se, mitä haluan antaa myös muille, on muistutus siitä, että myös sinä itse olet arvokas ja itsestä täytyy pitää huolta. Jos et tee hyvää itselle, niin et pian pysty tekemään hyvää toisille.”

Kehollisuus, liike ja luovuus vastapainona ja tukena

Kehollisuus, liike ja sitä kautta luovuus ja itseilmaisu toimivat vastapainona merkitykselliselle työlle sekä tukevat sitä.

”Inspiroidun edelleen liikkeestä, sen ei tarvitse olla juoksua, joogaa tai salia, se voi olla mitä tahansa luovaa liikettä. Inspiroidun kehollisesta olemisesta ja kokemisesta. Se on myös reittini runouteen. Kehollisuuden kautta pääsen kosketuksiin ytimeni kanssa.”
Eivätkä inspiraationlähteet lopu kesken; lisäksi ovat hevoset, joiden kanssa yhteydessä olemisen Susanna kokee ruokkivan omaa sieluaan. Sitten ovat ne tärkeät ihmissuhteet, parisuhde ja ystävyys. Pian on tulossa myös kumppanin kanssa julkaistava yhteinen runoteos.
Oman itsen kanssa linjassa eläminen tarkoittaa työn lisäksi myös sitä, että huomioi elämässään itselle tärkeät muutkin asiat, kuten rakkaat ihmissuhteet ja harrastukset.
”En olisi linjassa itseni kanssa, jos eristäytyisin työhön. Vaikka se olisi kuinka tärkeää, linja ei olisi oikea, jos siitä puuttuisi ne itselle tärkeät ja rakkaat ihmiset.”

”Inspiroidun edelleen liikkeestä, sen ei tarvitse olla juoksua, joogaa tai salia, se voi olla mitä tahansa luovaa liikettä. Inspiroidun kehollisesta olemisesta ja kokemisesta. Se on myös reittini runouteen. Kehollisuuden kautta pääsen kosketuksiin ytimeni kanssa.”

Merkittävin saavutus on elää omannäköistä elämää – unelmana jatkaa samalla polulla auttaen myös muita

Susanna on aina uskaltanut elää rohkeasti omannäköistä elämää ja tehdä valintoja, jotka ovat muiden silmissä voineet näyttää poukkoilevalta. Esimerkiksi heittäytyminen unelmatöistä kahden maisterintutkinnon suorittaneena personal traineriksi ja joogaopettajaksi voisi helposti herättää ihmisissä kysymyksiä.

”Olen aina luottanut intuitioon. Siihen, että on niin vahva tunne, että minun kuuluu nyt tehdä näin. Jälkikäteen olen aina tajunnut, että juuri näin tämän pitikin mennä. Saavutukseni on, että olen uskaltanut luottaa tuohon sisäiseen ääneen.”
Ja nyt yksi sykli tuntuu tulevan päätökseen ja siitä tuntuu hyvältä myös jatkaa.
”Olen palannut osin niihin nuoruuden ja lapsuuden intohimon kohteisiin. Maailmanparantamisen ohella minua on aina kiinnostanut kielet ja kulttuurit ja on ollut ihanaa, että ne ovat väitöskirjatyön myötä yhdistyneet.”
”Unelmani on jatkaa samojen teemojen parissa. Toivon, että pystyn yhdistämään näitä intohimoisia asioita, kehollisuutta, runoutta ja väitöskirjasta nousevia teemoja. Miten tukea ihmisiä, jotka haluavat parantaa maailmaa ja tehdä hyvää, auttaa heitä jaksamaan ja pitämään toivoa yllä.”
Tulevaisuudessa siintää yhä enemmän yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja maailma, jossa jokainen voisi tehdä hyvää uuvuttamatta itseään.
Tarina: Aino Siiroinen