Ainut tapa odottaa

Ainut tapa odottaa

Ensin on kaikki. Jokainen kadunkulma
muistuttaa sinusta. Iltakävelyistä korttelin
ympäri, kauppareissuista, reitistä, jota pitkin
kävelimme kotiin kesäyönä. Talo, jonka
ylimmästä kerroksesta katselimme hetki
hetkeltä valmistuvaa maalausta, pimeyden
laskeutumista kattojen ylle. Puisto, jonka
rinteillä kasvoivat vanhat tammet. Juuret,
jotka punoutuivat tiukasti yhteen, sormet,
jotka etsivät toisiaan. Muistan, missä kohtaa
lehdet alkoivat kellastua ensi kertaa,
ja millainen taivas oli sinä päivänä.
Kun sinä lähdit, minulla ei ollut muita
vaihtoehtoja. Jokainen askel sattui niin,
että ainut tapa odottaa oli aloittaa alusta.