Edes ripaus toivoa

Edes ripaus toivoa

Sillä välin, kun minä istuin mökkilaiturilla
heinäkuun pehmeässä valossa, tuhat lokkia
lensi viimeisen lentonsa. Toisella puolen
palloa jälleen yksi lautta suli jääkarhun alta,
pingviinejä huuhtoutui kuin muovipulloja
rantaan, tulimeret pyyhkäisivät metsien ylitse,
tuhka leijaili parvekkeille, samaan aikaan
eri paikassa ihmiset pakenivat lieskoja,
myrskyjä ja vesimassoja, turisteja evakuoitiin
lentokoneilla. Minä istuin hiljaisuudessa
ja katselin, kuinka kauniisti kalatiira kaarteli,
poutapilvet piirtyivät järven pintaan.
Ja vaikka mikään ei ollut enää ennallaan,
siinä hetkessä halusin vielä niin kovasti
uskoa, että oli olemassa edes ripaus toivoa.