Hän keräsi syliinsä kaiken pimeän

 

Hän keräsi syliinsä kaiken pimeän

Hän keräsi syliinsä
kaiken pimeän, muistot,
jotka olivat painaneet
jälkensä ihon alle,
piti niitä lähellä, hyvänä,
kunnes aurinko nousi
idästä ja jokin valossa
oli toisella tavalla.
Se taittoi pehmeämmin
varjoa.

Seuraava
Seuraava

Enää ei tarvitse puristaa