Jotka näkivät yhä linnunradalle

 

Jotka näkivät yhä linnunradalle

Mitä synkemmäksi taivas kävi
kattojemme yllä, sitä enemmän
tarvittiin heitä, jotka näkivät yhä
linnunradalle. Jotka eivät lakanneet
uskomasta valkoisiin sulkiin ja
rohkeisiin sydämiin, vaan tarttuivat
toivoon kuin ohikiitävän tähden
pyrstöön, luottaen, että lopulta
valo löytäisi sinne, missä kaikki
kaunis oli ehtinyt sammua.
















Previous
Previous

Hauraat versot sinussa

Next
Next

Ethän koskaan lakkaa haaveilemasta