Jotta ikuisuus ei karkaa

 

Hiljaisuuden paino

Toiset meistä etsivät rakkautta vapaudesta.
Älä käsitä väärin, olemme enemmän kuin
valmiita. Rakkaus on meillä verisuonissa.
Virtaa jokaisessa linnunradat ja mannerlaatat
ylittävässä askeleessa. Se pauhaa niin kovaa,
sellaisella taajuudella, että kaikkein tärkein
on hukkua. Sydän. Se odottaa. Odottaa kuin
varkain sitä tähtitaivaallista hetkeä, jolloin
joku ottaisi meitä hellästi kädestä. Piirtäisi
kevyesti sormenpäällä. Näyttäisi ne, rajat.
Sanoisi viimeinkin ne sanat: ”Tähän asti
voit mennä, jotta ikuisuus ei karkaa.”

Edellinen
Edellinen

Kerro hänelle

Seuraava
Seuraava

Luonto ei kysynyt