Kohti hiljaisuutta

 

Kohti hiljaisuutta

Mitä syvemmäksi piirtyivät
joenuomat ihoni kartalla,
sitä enemmän aloin muistuttaa
äitimaata. Kannattelin yhä
suurempia vaahtopäitä,
taivuin taitavammin
tuulessa. Tiesin, milloin on
aika versoa koko varren
voimalla, milloin luopua
vanhasta. En taistellut
enää jokaista merivirtaa
vastaan, vaan hakeuduin
kohti hiljaisuutta,
kuullakseni.

Previous
Previous

Näin ei voi enää jatkua

Next
Next

Joki hänen sisällään