Kohti kevätaurinkoa

 

Kohti kevätaurinkoa

On päiviä, jolloin en jaksaisi
avata silmiä, en nousta ylös
sängystä, kohdata uutta
aamua, joka muistuttaa yhä
mennyttä yötä. Silloin
käännyn kohti äärettömyyttä.
Mietin planeettojen asentoja,
sitä, miten maapallo kiertää
radalla, on aina jostain
kallellaan kohti kevätaurinkoa,
kunnes vaihtaa jälleen
paikkaansa.

Previous
Previous

Läpi kylmän ja pimeän

Next
Next

Takaisin sydänlähteelle