Luja mutta lempeä
Luja mutta lempeä
Ottaa elämä vastaan
sen kaikessa sotkuisuudessa,
pitää sydämensä auki myös
kivussa ja surussa. Siihen
ei kovinkaan meistä pysty,
sillä karikkoa ei voiteta
kivellä. Täytyy olla virran
lailla elävä. Tosi paikan
tullen luja, mutta sielultansa
lempeä.
(Tämän runon löydät myös Sielun sopukoita -runokirjasta.)