Maan ja avaruuden lapsi

 

Maan ja avaruuden lapsi

Se, että on haaveilija sielultaan, ei tarkoita,
etteikö sisällä voisi asua taistelija, valtameri
ja tulimeri vuorotella paikkaansa. Voi kantaa
mukanaan vanhan vaahteran juuria ja tuntea
selässään pääskysen siivet, kutsua kodiksi
kehoaan ja koko maailmaa, olla universumi
pienoiskoossa. Voi kulkea vaistojensa varassa
ja luottaa ajatustensa voimaan, odottaa yhtä
kipeästi täysikuuta ja kevätaurinkoa. Sillä
se, että on syntynyt Maassa tarkoittaa myös
sitä, että on avaruuden lapsi. Tuntee
todellisuuden jalkapohjillaan eikä koskaan
lakkaa ihmettelemästä yötaivasta. Sitä, miten
sysipimeänkin keskellä voi loistaa jotain
niin äärettömän kirkasta.

Previous
Previous

Kaikki ne aallot

Next
Next

Hetki rauhalle ja rakkaudelle