Nainen joka polttaa sikaria

Nainen joka polttaa sikaria

Nainen joka polttaa sikaria,
ei mitään muuta, niin aurinko,
vaikka diggailikin kuuta.
Pinnalta sileää lettiä, sisältä
yhtä solmua, takkua.
Hänelle oli helppo puhua
hölmöjä juttuja, avautua aamun
pikkutunneilla, silloin, kun ei
olisi jaksanut enää askeltakaan,
kun ei keksinyt elämän tarkoitusta.
Nainen joka polttaa sikaria kuunteli,
oli hiljaa, antoi savun kadota
renkaina ilmaan, ”cafe cremeä”,
vastasi −ei mitään muuta.