Poski vasten peruskalliota
Poski vasten peruskalliota
Kun hartiat eivät enää jaksaneet
kantaa maailman painoa,
hän istui alas ja laski poskensa
vasten peruskalliota, silitti
sormenpäillään planeettaa,
pientä taivaan kappaletta,
joka kiersi väsymättä aurinkoa,
teki sen kaikkien meidän puolesta.
Miten helppoa siihen olikaan
samaistua.