Rakas luova sielu

Rakas luova sielu

Sinä rakas luova, rönsyilevä sielu,
ethän koskaan lakkaa uskomasta, että uuden
synnyttäminen on mitä luonnollisin asia ja
että kaikki maailman elementit ovat jo sinussa
valmiina, odottavat vain sitä hetkeä, kun muistat
olevasi kanava, annat elämän nousta lävitsesi
kuin sateenkaaren ja tulla esiin jonakin uutena.
Ehkä muiden lupaa ei  koskaan tarvinnutkaan
anoa, vaan ainut mitä olit vailla, oli rohkeutta
katsoa itseäsi myötätunnolla, ottaa pelkoa
kädestä ja halata hellästi häpeää, astua esiin
tietäen, että ne kaikista oudoimmat puolet
sinussa ovat lopulta kaikkein timanttisinta.

PS Älä suotta enää tuhlaa aikaasi pohtien,
mitä muut mahtavat sinusta ajatella.