Sydän ei ollut erehtynyt
Sydän ei ollut erehtynyt
Joskus hän eksyi polulta, kadotti sisäisen
kompassinsa ja alkoi varjo kerrallaan
kyseenalaistaa sitä hiljaista ääntä, jota oli
pitänyt totuutena. Entä jos epäonnistun?
Mitä jos olen kuvitellut kaiken? Noissa
hetkissä hän ei nähnyt karttaa taivaalla
eikä tuntenut juuria jalkapohjissaan.
Tuntui kuin hän olisi seissyt ristivirtauksen
keskellä ja lipunut ajassa taaksepäin,
kunnes yksi rasahdus kerrallaan luonto
alkoi kurottaa häntä kohti. Kylmä tuuli
kääntyi, maa nousi jalkoja vastaan,
pilviverho väistyi ja tähdet näyttivät
suuntaviivansa. Sydän ei ollut erehtynyt.