Taakoista painava
Taakoista painava
”Kiitos, että olet säilyttänyt
salaisuuteni”, hän kuiskasi ja
katseli vanhaa rakasta metsää
ympärillään. Silmä ei nähnyt
kaikkea, mutta hän tiesi,
ettei ollut ainoa. Jalkojen alla
polku oli taakoista painava.
Edellinen
Edellinen
Ankkurini pimeässä
Seuraava
Seuraava