Taakoista painava

 

Taakoista painava

”Kiitos, että olet säilyttänyt
salaisuuteni”, hän kuiskasi ja
katseli vanhaa rakasta metsää
ympärillään. Silmä ei nähnyt
kaikkea, mutta hän tiesi,
ettei ollut ainoa. Jalkojen alla
polku oli taakoista painava.




Previous
Previous

Ankkurini pimeässä

Next
Next

Rakkaalla surulla on monta nimeä