Tähtien kannattelema

 

Tähtien kannattelema

Siitä asti, kun hän oli
päättänyt kuunnella
sielunsa toiveita, hän
oli tuntenut auringon
ja kuun selkänsä takana,
luottanut tähtien
kannattelevan hänen
polkuaan silloinkin,
kun jokainen askel tuntui
aralta eikä mikään,
mikä oli aiemmin
ollut itsestään selvää,
pitänyt enää paikkansa.

 

 

Edellinen
Edellinen

Taivaalta ei puutu valoa

Seuraava
Seuraava

Hidasta, rakas, hidasta