Valaiden laulua
Valaiden laulua
Jalkapohjat painautuneina
vasten pehmeää hiekkaa,
sydänala meren peitossa
hän otti vastaan aaltoja,
joiden painosta oli joskus
meinannut hukkua.
Nyt virta oli lämmin,
kuin iho vasten ihoa,
hengitys piti pinnalla.
Ja jostain kaukaa, sieltä
missä ei näkynyt maata
eikä rantaa, kantautui
valaiden laulua.