Emme antaisi niiden taipua

 

Emme antaisi niiden taipua

On kulunut tasan vuosi siitä, kun valkoiset
kyyhkysparvet nousivat ilmaan eikä osa
heistä palannut koskaan. Vuosi siitä, kun
mennyt kantautui ilmahälytyksen lailla
sydämiin. Kun ihmiset joutuivat jättämään
kotinsa ja pakenemaan. Kun puoli maailmaa
tuli heitä vastaan. On kulunut tasan vuosi
siitä, kun me katsoimme epäuskoisena
taivaalle, ristimme kätemme ja heijastimme
keltaista sinivalkoisen rinnalle. Vannoimme,
että annamme tukemme auringonkukille.
Emme antaisi niiden taipua.
















Previous
Previous

Hiljainen totuus

Next
Next

Ripaus toivoa