Ripaus toivoa

Ripaus toivoa

Hän näki hävityksenkin keskellä
ripauksen toivoa, pienen takkuisen
linnun oksalla, latvojen läpi
siivilöityvän valon sortuneella
sillalla, tunsi hetken hiljaisuuden
sydämensä taistelutantereella.
Toiset sanoivat sen olevan
merkki sinisistä silmistä tai siitä,
ettei hän tiennyt mitään todellisesta
hädästä. Mutta sitä hän oli kantanut
sisällään koko pienen ikänsä.
Hän oli löytänyt oman tapansa
selviytyä.