Itkijänaisten sukua

Itkijänaisten sukua

Sisälläni oli niin paljon sellaista,
minkä olin tottunut pitämään tiiviisti
kannen alla. Chilipalon punaista.
Kielen polttavaa. Räjähdysaltista.
Useimmiten keitin siitä jotakin
aivan muuta. Se suodattui lämpimältä
maidolta ja hunajalta maistuviin
hetkiin, takapihan metsän tuoksuun.
Se porisi lohtulauseita ja ympäri
maailmaa pullotettuja suolaisen
veden pisaroita. En ehkä osannut
sytyttää tulta sanoillani, mutta
tiesin, kuinka kyyneleitä kanavoitiin,
ja tein sen vaikka muiden puolesta.
Olinhan sielultani itkijänaisten sukua.