Pelastakaa metsät

 

Pelastakaa metsät

Aina yhtä vakaat hartiat,
syli, jolle yksikään murhe
ei ole liian suuri,
keuhkot, jotka hengittävät
puolestasi. Miksi kukaan
haluaisi repiä juuriltaan
oman turvapaikkansa?

— pelastakaa metsät














Previous
Previous

Itkijänaisten sukua

Next
Next

Hän laskeutui alas sydämensä pitkospuita