Kaipuu puun luokse

 

Kaipuu puun luokse

Hän kietoi käsivartensa
paksun rungon ympäri
ja painoi poskensa vasten
rosoista kaarnaa, kuvitteli,
miten edellisessä elämässä
hänen oli täytynyt viihtyä
oksalla. Kaipuu puun
luokse oli niin vahva,
syvällä soluissa, että hän
muistutti pikkulintua.




Edellinen
Edellinen

Tiesimme sen sanomattakin

Seuraava
Seuraava

Hiljainen totuus