Kaipuu puun luokse

 

Kaipuu puun luokse

Hän kietoi käsivartensa
paksun rungon ympäri
ja painoi poskensa vasten
rosoista kaarnaa, kuvitteli,
miten edellisessä elämässä
hänen oli täytynyt viihtyä
oksalla. Kaipuu puun
luokse oli niin vahva,
syvällä soluissa, että hän
muistutti pikkulintua.




Previous
Previous

Tiesimme sen sanomattakin

Next
Next

Hiljainen totuus