Tiesimme sen sanomattakin

 

Tiesimme sen sanomattakin

Talven hartiat antoivat viimein
periksi. Tunsin, miten lämpö
levisi rintakehään, jääkerrosten
alla solisi. Kohmeisin käsin tartuin
sinusta kiinni, ja katsoit miten
kirkkaus piirsi puroa poskilleni.
Tiesimme sen sanomattakin:
”Me puhkeaisimme uudestaan.”




Previous
Previous

Kun valo ei silitä

Next
Next

Kaipuu puun luokse