Kun valo ei silitä

 

Kun valo ei silitä

Kun kevät muistuttaa
kaikesta siitä, mikä ei
enää voi puhjeta kukkaan.
Kun ilo kiristää iholla
eikä valo silitä vaan viiltää
sisintä. Silloin on pakko
sulkea silmänsä. Odottaa,
kunnes luonto sisällä
löytää jälleen oman
rytminsä.

Previous
Previous

Tehty versomaan villisti

Next
Next

Tiesimme sen sanomattakin