Niin aito ja outo kuin mahdollista

 

Niin aito ja outo kuin mahdollista

Mitä jos et odottaisi kenenkään toisen
lupaa? Antaisit luontosi puhjeta kukkaan
omalla ajallaan. Mitä jos et ryhtyisi
vertailemaan? Jokainen meistä versoo
tavallaan. Jättäisit omaan arvoonsa ne,
jotka eivät ymmärrä sinun arvoa.
Et tuhlaisi rakkautta. Joskus tarvitaan
tiukempia rajoja. Joskus etäinen empatia
on parasta, mitä voit toiselle tarjota.
Mitä jos jokainen tahaton tallaus auttaisi
sinua pitämään tiukemmin kiinni siitä,
mikä saa sydämesi terälehdet avautumaan?
Mitä jos et suostuisi taipumaan?
Antaisit itsesi olla niin aito ja outo
kuin mahdollista, siitäkin huolimatta,
ettet voi koskaan miellyttää kaikkia.




Previous
Previous

Pidimme toisistamme huolta

Next
Next

Hän oli ollut raunioina