Pidimme toisistamme huolta

Pidimme toisistamme huolta

Oli ollut aikoja, jolloin ainut keinoni
selviytyä oli pitää selkärankani suorassa,
kantaa kaikkea sitä painoa ilman, että
kukaan osasi aavistaa pahinta. Nyt nikamat
sydämeni takana kertoivat omaa tarinaansa,
rankani kiristyi, kun koitin jälleen pärjätä
ilman apua, kun en suostunut taipumaan,
antamaan hengitykselle tilaa laskea
ja nousta. Se ei antanut elämän lipua
ohitse pakotettuna, vaan kutsui luoksensa
lempeitä aaltoja, vapautta, sitä tunnetta,
kun kaikella oli viimein tilaa virrata.
Minä ja selkäranka, me olimme kokeneet
paljon ja yhä pidimme toisistamme huolta.