Sinulle maailmanparantaja

Sinulle maailmanparantaja,

joka vastaanotat suruja kuin oman valtameresi
aaltoja, ethän koskaan luovuta. Tunnethan
yhteyden kuin juuret iholla, kuulethan kaukaiset
avunhuudot tuulessa. Vaikka yö ei enää koskaan
tuntuisi samalta, ethän anna hyvän sinussa
sammua. Pidäthän liekkisi elossa, otathan taukoa,
kun on tarvetta, sillä sellaista päivää ei tulekaan,
etteikö kaltaisiasi tarvita. Ja kun pohjantähtesi
on hukassa, valo karannut kauaksi horisontista,
muistathan kaikki ne sielut, jotka kulkevat
rinnalla. Annathan itsellesi aikaa parantua.
Vain siten voit pysyä tuollaisena, äärimmäisen
sitkeänä, mutta sydämeltäsi pehmeänä.