Tanssi kuin huomista ei olisikaan

 

Tanssi kuin huomista ei olisikaan

Päivisin hän kannatteli maailmaa
hartioillaan, öisin hän lepäsi, jotta
jaksoi taas aloittaa uudestaan.
Mutta toisinaan täysikuun osuessa
taivaalle juuri oikeaan aikaan, hän
vaihtoi viittansa kimaltavampaan,
tanssi kuin huomista ei olisikaan.















Previous
Previous

Etäisyyden päästä

Next
Next

Kunpa viimein otettaisiin todesta