Toivo asui hetkissä
Toivo asui hetkissä
Puut odottivat oven takana juhla-asussa.
Hän puki kauneimman mekkonsa, letitti
tukkansa, ja kiinnitti keltaiset leinikit
paikoilleen kuin olisi asetellut itselleen
kruunua. Kevät oli ollut raskas, mutta
juhlia ei voinut perua. Ei saanut antaa
huolten täyttää sydämen kaikkia huoneita.
Ei, sillä toivo asui hetkissä, joissa valo
kokoontui yhteen.